AURORAN koulun edellisen johtokunnan puheenjohtaja Pauli Wihuri jaksoi puhua neljä vuotta siitä, kuinka tärkeää opettajien hyvinvointi koulussa on. Se heijastuu suoraan oppilaiden hyvinvointiin. Vuonna 2005 Aurorassa tartuttiin toimeen, ja käynnistettiin 1,5 vuota kestänyt työhyvinvointihanke, joka on herättänyt aivan poikkeuksellista mielenkiintoa. Siitä on tehty tv-ohjelma ( "Duuniblues, osa 5")( ja viimeksi eilen hankkeesta julkaistiin juttu Oph:n isännöimillä edu.fi-sivuilla. Ensi viikolla minut on pyydetty esittelemään hanketta sivistystoimen johtajille HaúsTalentin Espoon johtajille järjestämän muutoskoulutusohjelman päätöstilaisuuteen.

HIENOA NIIN. On tärkeää, että työhyvinvoinnista huolehtimista ei pidetä luusereiden hommana.

 LAINAAN tähän torstai-varhaisaamun blogiin teksit edu.fi sivustolta. Koko juttu löytyy osoitteesta:

http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,523,62654

TYÖN IMU VAI UUPUMUS?

Opettajat kokevat työssään paljon useammin työn imua kuin stressiä, havaitsi sosiologi Jari Hakanen helsinkiläiskouluja tutkiessaan. Vuodenvaihteen Tutkimusikkuna pohtii, mikä aiheuttaa opettajan työssä positiivista imua ja mikä taas uupumusta. Työhyvinvointia oman työnsä ja koulunsa kannalta pohtii haastattelussa espoolaisen Auroran koulun rehtori Martti Hellström.

Opettajat kokevat työssään paljon useammin työn imua kuin stressiä, havaitsi sosiologi Jari Hakanen helsinkiläiskouluja tutkiessaan. Opettajien uupumuksesta ja työpahoinvoinnista puhutaan paljon. Opettajat eivät kuitenkaan voi työssään sen huonommin kuin toinen ammatillisen autonomiansa suhteen vertailukelpoinen ryhmä, hammaslääkärit, toteaa sosiologi Jari Hakanen tutkimuksissaan.

Hakasen helsinkiläiskouluissa tekemä tutkimus osoittaa, että opettajat kokevat työssään huomattavasti useammin työn imua kuin stressiä tai työuupumusoireita. Hakasen Työterveyslaitokselle tekemä tutkimus näyttää, että opettajat kärsivät lievästi enemmän stressistä kuin hammaslääkärit (21% vs. 18%). Heillä on hieman hammaslääkäreitä runsaammin eroaikomuksia työstään (16% vs. 12%). Opettajat kuitenkin arvostavat työtään vielä hammaslääkäreitä enemmän (96% vs. 91%). He myös tuntevat saavansa esimiehiltään selvästi enemmän tukea työlleen kuin hammaslääkärit (61% vs. 43%).

Hakanen mittaa työhyvinvointia kahdella perusulottuvuudella: virittyneisyyden asteella ja mielihyvä-mielipaha-ulottuvuudella. Opettajan työhyvinvoinnin kannalta on keskeistä myönteinen tunne- ja motivaatiotila, jolle on ominaista tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Hakanen kutsuu tätä paljon mielihyvää tuottavaa, korkeasti virittynyttä tilaa työn imuksi. Työhyvinvointi ja työn imu ei siis ole sama asia kuin työssä viihtyminen. Työssä viihtyvä opettaja kokee kyllä paljon mielihyvää, mutta vain vähän virittyneisyyttä. Jos opettaja taas kokee vain vähän virittyneisyyttä ja paljon mielipahaa hän on masentunut. Opettaja, jonka virittyneisyys on korkea, mutta mielihyvä vähäistä puolestaan ahdistuu ja stressaantuu.

Kaksin käsin kiireen kimppuun

Kun Auroran koulun työhyvinvointia kolmisen vuotta sitten mitattiin, todettiin että kouluyhteisö voi yhtä aikaa todella hyvin ja todella huonosti. Rehtori Martti Hellström kertoo tulosten hämmentäneen.

 – Näytimme voivan samalla kertaa hyvin ja hyvin huonosti. Punainen varoitusvalo vilkkui tosi monessa kohdin. Nyt osaamme antaa tuloksille käsitteet: meillä oli yhtä aikaa erittäin korkea työn kuormitus ja työn imu. Se voi olla tappava yhdistelmä. Kun on oikein innostunut, otsalohko lopettaa lähettämästä väsymisestä varoittavaa hälytystä.

 – Mikä koulunne työhyvinvoinnissa tuolloin oli vialla?

Kyselyn tuloksia riittävän kauan tuijoteltuamme tulkitsimme, että meitä syö rajusti neljä asiaa: kiire, muutokset, paineet ja väkivaltaiset lapset.

– Mikä vastaavasti toimi koulussanne?

Meidät tunnetaan viriilinä kouluna, joka suorastaan pulppuaa ideoita. Energiaa ja työniloa meille toi Kunta 10- tulosten mukaan työn hallinnan tunne ja talon hyvä henki. Koulumme ilmapiiri näytti tutkimuksessa vahvaa vihreää ja luulen, että tulos vastaa todellisuutta. Monet vieraamme kertovat aistivansa jo tuulikaapista kodinomaisuutta, iloisen työnteon meininkiä ja todellista lapsista välittämistä.

– Kunta 10 –tuloksen saatuanne ryhdyitte aktiivisesti parantamaan Auroran koulun työhyvinvointia. Kuinka yrititte vähentää opettajien työn kuormittavuutta?

Palkkasin määräaikaisia opettajia purkamaan työsumaa. Raivasin opettajille aikaa keskittyä opettamiseen pitämällä pahimmassa vaiheessa kahden kuukauden kokoustauon ja tekemällä hallinnolliset paperit tilapäisesti omin päin. Määräsin opettajat pitämään työtaukoja. Kiireen estämiseksi laadimme tapahtumille usean vuoden vuorottelukalenterin. Selkeytimme päätöksentekotapojamme, ja pääsimme irti liian nopeasti tehdyistä ”hötkypäätöksistä”. Muutosvyöryä hidastimme julistamalla kahden päivän muutosrauhavyöhykkeen, toisiin vaikuttavista järjestelyistä on siis tiedotettava ajoissa. Opettajiin kohdistuneita paineita kevensimme käymällä vanhempainilloissa avointa keskustelua kodin ja koulun yhteistyön kipupisteistä. Kevätjuhlissa julistin opettajille kesälomarauhan ja ohjasin mahdolliset kiukkupuhelut todistuksista itselleni. Järjestelimme ruoka-aikoja uudelleen, ja purimme turhaa jonotusta, jotta pääsisimme ruokalan melun aiheuttamasta kuormituksesta. Anoimme pitkää syyslomaa- ja saimme sen! Lasten väkivaltaisuus oli kuormitustekijöistä kaikkein vaikein. Erityisluokka jaettiin kahtia ja sinne hankittiin avustajat. Opettelimme kiinnipitoa, jota käyttämällä toiset opettajat ehtivät rientää väkivaltatilanteissa apuun, ja teimme aloitteen hälytysrannekkeiden saamisesta.

– Millä keinoin pyritte lisäämään työn imua?

Kokouksissa aloimme toimia sen sijaan, että vain istuisimme. Harjoittelimme pienissä ryhmissä vuorovaikutustaitoja, kuten vanhempien kohtaamista vaikeissa asioissa. Sovimme pelisäännöistä väkivaltaisten vanhempien varalta. Opettajat saivat lisää mahdollisuuksia tehdä työtä pareina. Huvitoimikuntamme kääri hihat: järjestimme yhteisiä retkiä ja tapahtumia, ryhdyimme pitämään säännöllisesti opettajabändin harjoituksia, kokosimme yhdessä palapelejä.

 – Millainen ilmapiiri koulussanne on nyt, kun olette puolitoista vuotta pyrkineet parantamaan työhyvinvointia?

 Sain hankkeen loppumittausten analyysit juuri valmiiksi. Olemme opettajien mielestä onnistuneet uskomattoman hyvin. Työnimulle annoimme arvosanan 8,9 ja kuorimittavuudelle 8,6. Paine on nyt oikealla tasolla. Eniten parannettavaa on edelleen kiireen suhteen (8,4) ja fyysisessä rasittavuudessa. Koulumme henki on vahva. Olimme juuri porukalla katsomassa Tampereen Komediateatterin Ronjaa, ja teemme siitä oman versiomme ensi keväänä.

 – Mikä kouluyhteisön työhyvinvoinnin kannalta on mielestäsi keskeisintä?

 Kai se on oivallus, että vain hyvinvoiva opettaja voi onnistua kasvatustyössä. Tietoa voi siirtää kyynisenäkin, mutta kasvatukseen ja oppimisen intohimon sytyttämiseen tarvitaan aitoa lapsista välittämistä, ja se vaatii vapaana olevaa energiaa. – Miten jatkatte tästä eteenpäin? Väkivaltaisten lasten asia on vielä vaiheessa. Kiirettä kevennän palkkaamalla taas kevääksi lisää opettajia. Jonotamme Espoon kokonaistyöaikakokeiluun. Viimeistelemme yhdessä laatimaamme hakemusta tulospalkkakokeiluun. Olisi upeaa, jos sitä kautta pystyisimme nostamaan opettajien palkkoja.

"Johdan arvolaitosta"

Martti Hellström kokee toteuttavansa kutsumustaan Auroran koulun rehtorina. Rehtoria kiukuttaa tämä aika, joka arvostaa rahaa enemmän kuin lapsia.

– Mistä työn imu tulee rehtorin työhösi ja miten sitä voisi lisätä?

 Näin yli viisikymppisenä huomaan, että parhaat kiksit tulevat pienistä arjen asioista. Kun saa soittaa harmonikkaa ekaluokkalaisille tai auttaa opettajaa ratkaisemaan ongelman, olla läsnä ja kohdata toiset tosissaan. Koulu on arvolaitos. Työllä on iso mieli. Joinakin päivinä voin kokea huimaa onnistumista sekä omissa jutuissani että pystyessäni luomaan opettajille onnistumisen mahdollisuuksia.

 – Entäs mikä sinua rehtorina kaikkein eniten kuormittaa?

Ihan kaikkein eniten kiukku tästä ajasta, jonka arvot ovat minulle yhä vieraampia. Ylihinnoitellut tilavuokrat tappavat kouluja ja hajottavat hienoja kasvatusyhteisöjä, eikä lasten hätää kuulla kassakoneen kilinältä. Sekin kiukuttaa, että kouluille siirtyy tehtäviä, joihin ei ole työvoimaa eikä aikaa. Eivät opettajat repeä kaikkeen ja rehtoreiden mitattu viikkotyöaika on meillä jo vaarassa ylittää EU:n asettamat ehdottomat rajat.

 – Miten pyrit vähentämään omaa kuormitustasi?

On ehkä opeteltava tekemään jotkut asiat huonosti ja jätettävä tekemättä kaikki, mikä ei ole tärkeää. Ihanteellisinta olisi, että työnriisuntaa voisi tehdä yhdessä oman esimiehen kanssa. – Kuinka tärkeällä sijalla johtaminen on kouluyhteisön työhyvinvoinnissa? Väärin johtamalla voi saada aikaan kamalaa tuhoa. Itse olen humanisti ja pyrin johtamaan ihmisiä heitä kunnioittaen. Osallistan ja valtaistan. Koulujen työhyvinvoinnissa keskeisintä on kuitenkin kysymys työstä ja sen jakamisesta. Osaisin johtaa työtä paremmin, kuin mihin minulla on tällä hetkellä valtuuksia, jos voisin vaikuttaa opettajien kokonaistyöaikaan.

 – Miten pyrit johtamisellasi lisäämään työhyvinvointia?

Täytyy mitoittaa ja jakaa henkilöstön työt oikein ja seurata, että työ sujuu. Kun ei suju, on tulkittava, miksi ei suju. Kun ongelma on analysoitu, käynnistetään oikeansuuntaisia korjausliikkeitä, mieluiten yhdessä ideoimalla. Minun on myös paapottava korjaustointen jatkumista. Yksi tärkeä työnimuun liittyvä oivallus on ollut, että koulu käy täysin pedagogiikan voimalla. Voimalan ydin on oppilaan oma intohimo oppia. Se pitää sytyttää ja sitä pitää vaalia. Rehtorin on luotava opettajille mahdollisuudet innostaa oppilaita ja innostua itse. Tärkein tehtäväni on mahdollistaa oppimisen ilo.

– Oletko työhyvinvointiprosessinne aikana muuttanut tapaasi johtaa Auroran kouluyhteisöä?

Olen opetellut kuuntelemaan enemmän ja entisestään vahvistanut rooliani pedagogisena johtajana sekä alkanut käyttää ammatillista keskustelua johtamisen välineenä. Olen pyrkinyt olemaan oikeasti – myös henkisesti – läsnä, kun olen paikalla koulussa. Ja tavoitteeni on olla yhä enemmän paikalla. Kaikki eivät oikein ymmärrä, että rehtoria oikeasti tarvitaan seisomaan ”kaukalon reunalle”, kannustamaan oppilaita ja opettajia.